Lavonius

Oulun läänin kuvernööri Alexander Lavonius aateloitiin 10.9.1855 ja introdusoitiin Suomen Ritarihuoneeseen 14.12.1857 aatelisena sukuna numero 224. Suku sammui mieslinjalla 17.3.1875 suvun perustajan kuoltua ja kokonaan 19.1.1935. Suvun on väitetty saaneen nimensä Lavolasta, joka sijaitsi Viipurin läänissä, mutta väitettä ei ole pystytty todistamaan. Myöskään väitettä, että suku olisi peräisin Taipalsaaren Lavolasta ei ole pystytty todistamaan. Todennäköisempää on, että suvun kantaisä Jordan Lavonius oli Kerimäen lukkarin Erik Eriksson Lavoniuksen tai Lavoinin veli (syntynyt noin 1664, kuollut 1730) ja että suku on saanut nimensä Paasiniemen kylässä (aikaisemmin Klemettilän kylä) sijainneen Lavolan tilan mukaan, joka alun perin kuului niin ikään Kerimäellä sijainneeseen Haapalan kylään.